Artikkeleita traumatisoitumisen ilmiöstä, kokemisesta ja hoitamisesta. Luettaviksi niin terveydenhoidon ammattilaisille kuin traumatisoitumisesta kärsiville ja näiden läheisille.

Featured post
Nostot

Mikä on traumojen ja kärsimyksen tarkoitus? 

Otsikon tarkoituksellisen provosoivaan kysymykseen voi etsiä vastauksia monta reittiä pitkin. Naiivi psykologia, eli "kansanviisaus", vastaa kysymykseen kliseellä "se mikä ei tapa, vahvistaa". Kärsimyksen tarkoitus olisi siis karaista meitä.  Uskon puhuvani useimman kompleksisesta traumasta kärsivän puolesta todetessani, että tämä uskomus on lähes loukkaava. Traumatisoituneen näkökulmasta se, mikä ei ihan tappanut, aiheuttikin vuosia, ellei loppuelämän kestävää kärsimystä,... Continue Reading →

Traumatisoituneen sisäinen puhe 

Kaikki tietävät, miten puistattaa ja vatsasta kouraisee, kun muistelee tapahtumaa, johon liittyi erityistä häpeää. Vastaavasti traumojen käsittelystä tiedetään, että traumojen muistelemisesta ei ole kuin haittaa, ellei se tapahdu kontekstissa, jossa saa asianmukaista tukea – kuten traumaterapiassa. Sillä, miten kohtaamme omia kokemuksiamme ja tunteitamme, on siis suuri merkitys hyvinvointimme kannalta. Ei ole myöskään yhdentekevää, miten itseämme... Continue Reading →

Traumaattisten muistojen työstämisestä

Kun ihminen kokee traumatakaumia, hän on tekemisissä implisiittisen muistinsa kanssa. Tiedostamatonta, implisiittistä oppimista tapahtuu jatkuvasti, kaikesta kokemastamme. Tarvitsemme implisiittistä muistamista voidaksemme toimia automaattisesti, ja automaattista toimintaa tarvitaan elämässä jatkuvasti. Tarvitsemme sitä monimutkaista koordinaatiota vaativiin taitoihin, kuten vaikkapa instrumentin soittamiseen. Tarvitsemme sitä myös voidaksemme toimia tehokkaasti tilanteissa, jotka vaativat nopeaa toimintaa, jossa ajatteluun ei ole aikaa,... Continue Reading →

Vakauttamisen harjoittelusta

Se osa-alue, jossa kompleksisesta traumasta kärsivä voi tehdä eniten oman tilanteensa helpottamiseksi, on vakauttaminen. Vakauttamisella tarkoitetaan sitä, että tunnistetaan oma yli- tai alivireys ja osataan palautua optimaaliseen vireystilaan tai tasapainoon, homeostaasiin. Nämä kolme vireystilaa — ylivireys, alivireys ja optimaalinen vireys — on helpointa ymmärtää traumatisoitumisen yhteydessä Stephen Porgesin (2017) polyvagaalisen teorian kautta, jota on kuvailtu... Continue Reading →

CPTSD ja traumaterapia

Traumasta toipumista käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisessä artikkelissa kuvasin, miten trauman ydin on implisiittinen traumaattinen muistaminen ja autonomisen hermoston herkistyminen. Listaa pitää täydentää vielä yhdellä tekijällä: muut ihmiset. Siihen, miten kuormittavaksi traumaattinen tapahtuma meille muodostuu ja miten sitä mukanamme trauman jälkeen kannamme, vaikuttaa olennaisesti myös se muilta saatu tuki, joka meillä oli ennen traumaa, sen aikana ja... Continue Reading →

Kompleksisesta traumasta toipuminen on kompleksista

Traumassa on yksilöstä riippumattomat puolensa, joiden voi perustellusti ajatella olevan se ydinilmiö, josta varsinaisesti puhutaan, kun puhutaan traumaperäisestä stressistä. Toinen näistä ilmiöistä on tiedostamaton implisiittisen muistin toiminta, johon traumaattinen muistaminen perustuu, ja toinen on autonomisen hermoston yliherkistyminen. Courtney Armstrongin (2019) mukaan stressaavissa tapahtumissa tallentuu implisiittisiksi muistoiksi useita tapahtumaan liittyviä elementtejä: tapahtumaan liittyvät tunteet, aistihavainnot, fyysiset... Continue Reading →

Mitä tapahtui kirjalle ”Traumasta henkiseen kasvuun”?

25.3.2021 Minulta kysytään tämän tästä, mistä kirjan "Traumasta henkiseen kasvuun" voisi saada käsiinsä. Lyhyt vastaus on, että sitä ei ole enää saatavilla, ja olen ajatellut, että tämä blogi korvaisi sen kokonaisuudessaan. Pidempi vastaus vaatii, että taustoitan hieman omaa komplisoitunutta traumaani ja sitä miten kirja syntyi, ja mitä sen jälkeen on tapahtunut. Olen kärsinyt voimakkaasta stressistä... Continue Reading →

Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset ja trauma

Komplisoituneen kehityksellisen traumatisoitumisen alkuperä on useimmiten tiedostamaton. Merkittävä, ellei suurin osa vaikeimmin hoidettavasta traumaperäisestä stressistä juontuu ihmisen kehityksen kannalta kriittisten kiintymyssuhteiden dynamiikasta varhaislapsuudessa. Traumatisoiva elämäntilanne ei silloin välttämättä ole traumatisoitumisen oireista kärsivän tiedossa. Trauma tallentuu merkittävässä määrin implisiittiseen ja proseduraaliseen muistiin, joka toimii tietoisuuden ulkopuolella. Tällöin traumaattisesta kiintymyssuhdemallista ei edes teoriassa voi olla tietoisia muistoja.... Continue Reading →

Miten ymmärtää kompleksista traumaperäistä stressiä?

Komplisoitunut traumatisoituminen (Complex Posttraumatic Stress, C-PTSD) on hyvin hankalasti rajattava ja määriteltävä ilmiö. WHO:n tautiluokituksen ICD-11:n mukainen määritelmä komplisoituneesta traumasta erittelee kuusi oireklusteria, joista komplisoituneesti traumatisoitunut kärsii. Nämä klusterit ovat: Traumatisoivan tapahtuman tunkeutuminen mieleen Traumaa muistuttavien asioiden välttely Tunteiden hallitsemattomuus Herkistyminen vaarasignaaleille, ylivireys ja muistiongelmat Kielteinen minäkäsitys Ihmissuhdeongelmat Pikainenkin tutustuminen komplisoitunutta traumaa koskevaan kirjallisuuteen piirtää... Continue Reading →

Miten selvitä pandemian aiheuttamasta stressistä?

Pandemian aiheuttama stressi, pelko, huoli ja ahdistus ovat tulleet viime viikkoina tutuiksi meistä sitkeimmillekin. Pahimmillaan koettu stressi voi ajan kanssa kumuloitua traumaperäiseksi stressiksi. Traumaperäisen stressin ydin on herkistynyt stressireaktio. Traumaperäisessä stressissä autonomisen hermoston stressireaktiot laukeavat vähästäkin vaaran merkistä kehossa tai ympäristössä ja seurauksena on sympaattisen hermoston dominanssi, eli eläminen lähes jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa.... Continue Reading →

Korona aiheuttaa turvattomuutta

Traumatisoituminen on kykenemättömyyttä tuntea oma ympäristö ja keho turvalliseksi. Me komplisoituneesta traumasta kärsivät tunnemme olomme uhatuksi normaaleissakin kanssakäymisissä, saati koronaepidemian kaltaisessa poikkeustilanteessa. En ole uskaltanut ovesta ulos kahteen viikkoon. Kehoni kokee itsensä niin uhatuksi, että se pyrkii dissosioimaan, teeskentelemään kuollutta. Pelkkä liikkuminen sohvan, vessan ja sängyn välillä vaatii poikkeuksellisen ponnistuksen. Koska tämänhetkisessä lääkärikulttuurissa suhtaudutaan ylivarovaisesti... Continue Reading →

Mitä trauma on?

Kehityksellinen traumatisoituminen jättää ihmiseen jäljet, jotka eivät häviä koko elämän aikana. Niistä tulee osa ihmistä, hänen tapansa olla maailmassa olemassa. Kehityksellinen traumatisoituminen on monioireista — jos patologisoivaa kielenkäyttöä haluaa käyttää — ja se kietoutuu lukemattomiin elämäntaidollisiin ja terveydellisiin haasteisiin. On kuitenkin hedelmätöntä, ellei suorastaan virheellistä, tulkita traumatisoituminen yksioikoisesti sairaudeksi tai mielenterveyden häiriöksi.  Kiinnostuksen kohteenani tässä... Continue Reading →

Trauman ”käypä hoito”

Traumasta puhutaan terveydenhuollossa mielenterveyden häiriönä. Tämä olisi kelpo käsite, ellei siinä olisi kolme ongelmaa: Mitä tarkoittaa mieli?Miten ja milloin se on terve?Miten ja milloin se on häiriintynyt? Ei tarvitse olla kummoinen metodologi ymmärtääkseen, ettei näihin kysymyksiin ole mielekkäitä vastauksia. Mielenterveyshäiriöistä puhuminen on yksi terveydenhuollon medikalismin ilmenemismuoto.  Nykytietämyksen valossa traumatisoituminen on paremminkin adaptaatio — mukautuminen vaikeisiin... Continue Reading →

Trauma on kehossa

Ihminen on turvallisuutta kaipaava eläin ja olemme evolutiivisesti virittyneitä vaaran havaitsemiseen. Meillä on myös kyky rauhoittua, jos vaara osoittautuu vääräksi hälytykseksi tai kuvitelmaksi. Stressi on kehon reaktio havaittuun tai kuviteltuun vaaraan. Pieni määrä stressiä on tunnetusti hyväksi ja voi parantaa suorituskykyä; pikajuoksuennätyksiä ei tehdä rennossa ruumiissa, vaan lievän stressin voimin. Hyvin tunnetaan myös, että pitkittynyt... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑