Tämä kirjoitus on editoitu kirjani ”Monimuotoinen traumaperäinen stressi: Hyvä elämä traumoista huolimatta ”(2024, BoD) aineistoista.
Psykiatrisia diagnooseja huomattavasti tarkemman ja rikkaamman kuvan monimuotoisesta traumasta tarjoaa traumakirjallisuus. Keskeinen ja yleinen tapa kuvata traumatisoitumisen dynamiikkaa on nähdä se autonomisen hermoston krooniseksi epätasapainoksi, dysregulaatioksi. Trauma ei siis ole alkuperältään emotionaalinen, vaan kehollinen ongelma.
Normaalisti stressinsäätelyä opetellaan erityisesti lapsen ja tämän ensisijaisen huoltajan saumattomassa sanattomassa kommunikaatiossa: yhteissäätelyssä. Jos huoltaja poistuu vauvan ääreltä tai ympäristössä on kovia ääniä tai häiritsevän kirkkaita valoja tai vastaavia hälyttäviä asioita, lapsessa syntyy stressireaktio, joka rauhoittuu, kun huoltaja palaa rauhoittelevana syleilemään vauvaa. Näin lapsi oppii stressin säätelyä. Ilman tätä kiintymyssuhteen perusdynamiikkaa stressinkäsittelyjärjestelmä kehittyy epäsuotuisasti.
On tärkeää huomata, että pitkäkestoinen altistuminen sietokyvyn ylittävälle stressille altistuminen voi vielä myöhemmissäkin elämänvaiheissa muuttaa stressin automaattista sääntelyä kehossa. Oli kyseessä sitten varhainen tai myöhempi altistuminen liialliselle stressille, voi tuloksena olla autonomisen hermoston krooninen dysregulaatio, jossa autonominen hermosto on pysyvästi herkistynyt stressille.
Autonominen hermosto on muiden kehollisten toimintojen ylläpitotehtäviensä ohella vastuussa siitä, miten havaitsemme vaaraa tiedostamattomasti ja millaisella fysiologisella vasteella siihen reagoimme. Trauman yhteydessä puhutaankin usein taistele tai pakene -tilasta ja valekuolemasta tai dissosiaatiosta – tai vaihtoehtoisesti yli- ja alivireydestä – jotka kaikki pohjautuvat autonomisen hermoston erilaisiin fysiologisiin tiloihin.
Kun yksilön kokemia oireita ymmärretään dysregulaation kontekstissa, syntyy traumatisoitumisesta laaja kuva, joka havainnollistaa miten moninaisilla tavoilla traumatisoituminen voi ilmetä. Stanley ja Rhoton & Gentry kuvaavat dysregulaation oireita ja ilmenemismuotoja. Erittelen ne seuraavassa jakamalla ne fyysisiin ilmiöihin, psyykkisiin reaktioihin ja henkisiin ilmenemistapoihin. Näin eritellen saadaan melko kokonaisvaltainen käsitys siitä, mitä kaikkea kompleksisesti traumatisoitunut voi kokea. Lue lisää siitä, mitä tarkoitan henkisen ja psyykkisen tajunnallisuuden erottelulla.
Kokeminen on aina yksilöllistä
Lista on uuvuttavan pitkä, mutta sen ei ole tarkoitus lannistaa, vaikka jotkut voivat kokea erittäin laajasti alla lueteltuja oireita. Olen itsekin kokenut ja osin koen vieläkin hengästyttävän osan listan oireista. Lopulta jokainen on kuitenkin yksilö, joka kokee asoita subjektiivisesti ja jonka keho ja tajunta reagoivat liialliseen stressiin toisista eroavasti. Listan on tarkoitus lähinnä havainnollistaa, miten laaja-alaisesti traumatisoituminen voi hyvinvointiin vaikuttaa ja miten sellaisetkin asiat, joita usein pidetään elämäntapavalintojen piiriin kuuluvina, voivat alkuperältään olla traumaperäisiä ja dysregulaatioista johtuvia.
Useimmiten traumaoireilla on sisäinen logiikka; ne ovat ratkaisuyrityksiä elämänhallinnallisiin ongelmiin. Kun esim. on jatkuvasti ylivireä, uupuu nopeasti ja lopulta on valmis tekemään miltei mitä tahansa tilan muuttamiseksi. Näin voi syntyä esim. päihderiippuvuus. Vastaavalla tavalla dysregulaatio noudattaa evolutiivista logiikkaa: kun on riittävän pitkään alitustunut vaaralle, on evolutiivisesti mielekästä kehittää korostunut kyky havaita vaaraa ja reagoida siihen herkästi.
Dysregulaation fyysisiä ilmenemismuotoja
- Hypervigilanssi, eli jatkuva varuillaan olo
- Herkästi säpsähtely
- Lihasten jännittämisestä johtuvat niska- ja selkävaivat
- Huimaus
- Korkea syke tai sydämentykytys
- Liiallinen ruokahalu tai ruokahaluttomuus
- Lihominen tai laihtuminen
- Krooninen kipu / fibromyalgia
- Krooninen tulehdustila tai toistuvat tulehdussairaudet
- Autoimmuunisairaudet
- Ruoansulatuskanavan ongelmat, kuten ns. ärtyneen suolen oireyhtymä
- Paha olo, oksentelu
- Uniongelmat
- Painajaisten näkeminen ja yölliset kauhukohtaukset
- Rauhattomuus ja levottomuus
- Aistiyliherkkyys
- Poisjäävät kuukautiset tai vaikeat kuukautisoireet
- Fyysinen turtuneisuus, kyvyttömyys aistia kehon tuntemuksia, tai oman kehon tunteminen vieraaksi
- Päänsäryt ja migreeni
- Seksuaalinen haluttomuus tai seksuaalisen kanssakäymisen ongelmat
- Hyperaktiivisuus tai ylivireys
- Virtsaamisongelmat
- Kuumat aallot, vilunväreet
- Ylenpalttinen hikoilu
- Krooninen alivireisyys tai väsyneisyys
- Hormonaaliset ongelmat
- Kehon voimattomuus
- Vaikeudet säännellä hermostoa tai tunnistaa kehon fysiologista tilaa
Dysregulaatioon liittyviä psyykkisiä reaktioita
- Muistiongelmat
- Vaikeudet tehdä päätöksiä
- Vaikeudet tehdä suunnitelmia
- Kyvyttömyys pitää kiinni sitoumuksista tai sopimuksista
- Tapaamisten peruminen
- Tavaroiden kadottaminen
- Amnesia, eli tilanteiden unohtaminen kokonaan
- Katastrofiajattelu
- Keskittymisongelmat
- Itsekritiikki tai itsen syyttely
- Itsepintaiset tai pakkomielteiset ajatukset
- Ruminaatio, eli asioiden märehtiminen
- Itsetuhon ajattelu
- Desorientaatio ajassa tai paikassa
- Tilanteiden kokeminen utuisiksi tai sekaviksi
- Liiallinen huolestuneisuus
- Nopeat tai rajut mielialan vaihtelut
- Masentuneisuus
- Tunteiden turtuneisuus
- Itsen kokeminen jatkuvasti stressaantuneeksi
- Kohtuuttomat emotionaaliset reaktiot ja kyvyttömyys hallita tunteita ja reaktioita
- Raivokohtaukset tai vihaisuus
- Ärtyneisyys
- Paniikkikohtaukset, ahdistuneisuus ja foobisuus
- Liiallinen sureminen
- Haluttomuus tai kyvyttömyys kokea mielihyvää tai iloa
- Välttelykäyttäytyminen, eli emotionaalisia reaktioita aiheuttavien asioiden välttely
- Vahva tunne lähestyvästä kuolemasta ilman perustetta
- Paranoidit pelot
- “Hulluksi” tulemisen pelko
- Vaikeudet toimia reaalisen tilanteen vaatimusten edellyttämällä tavalla (reality check)
- Eristäytyminen ja vieraantuneisuus (esim. ”kukaan ei voi ymmärtää minua”)
- Apatia, mielenkiinnon menettäminen asioita kohtaan
- Epätoivoisuus, itkuisuus
- Avuttomuuden ja voimattomuuden tunteet
- Ylivarovaisuus
- Häpeän tunteet
- Yksinäisyyden pelko
- Pelko muiden kanssa olemista kohtaan
- Kotiin sulkeutuminen
- Riippuvainen tai mielistelevä käytös
- Ihmissuhteiden kaoottisuus tai katkonaisuus
- Äärimmäinen prokrastinaatio, eli vitkuttelu ja asioiden lykkääminen
- Liiallinen kuntoilu tai äärimmäiset liikuntamuodot
- Kiukuttelu tai hallitsematon käytös
- Väkivaltainen käytös
- Adrenaliinin janoaminen
- Päihteiden liiallinen käyttö
- Liiallinen nikotiinin tai kofeiinin nauttiminen
- Seksihalujen tyrehtyminen tai liiallinen itsetyydytys
- Muu addiktiivinen käytös (esim. peliaddiktio tai työnarkomania)
- Syömisen häiriöt
- Pettäminen parisuhteessa
- Onnettomuusalttius tai esineisiin törmäily
- Itsetuhoiset käyttäytymistavat (esim. viiltely)
- Itsemurhan yrittäminen
- Pakonomaiset käyttäytymistavat
- Kyvyttömyys sietää lykättyä tarpeen tyydytystä (delayed gratification)
Dysregulaatioon liittyviä henkisiä ilmiöitä
- Uskon menettäminen
- Elämän kokeminen merkityksettömäksi ja tarkoituksettomaksi
- Itsen kokeminen arvottomaksi
- Vaikeudet orientoitua tulevaisuuteen
- Muut toiminnanohjauksen ongelmat
- Kyvyttömyys ajatella rationaalisesti tai loogisesti stressaavissa tilanteissa
- Epätoivo
- Kyvyttömyys reflektoida tai arvioida omaa toimintaa
- Kyvyttömyys arvioida tai kokea asioiden palkitsevuutta
- Pelko omasta haavoittuvuudesta
- Lamaannuttava epäluulo
- Ekstremistiset tai radikalistiset ajattelutavat
- Selviytyjän häpeä
- Negatiivinen sisäinen puhe
- Negatiivisesti värittyneet muistot
- Keskittyminen negatiivisiin asioihin, kuten kipuun, satutetuksi tulemiseen ja pettymyksiin
- Dogmaattinen ja jäykkä ajattelu
- Mustavalkoinen ajattelu
- Vieraantuneisuuden tunteet, itsen kokeminen muista poikkeavaksi
- Oman identiteetin epäselvyys
- Kyvyttömyys luoda intiimejä suhteita
- Kyvyttömyys toimia rakastavasti ja hoivaavasti läheisiäkin kohtaan
- Omien rajojen asettamisen ja pitämisen vaikeudet
- Liian jäykät rajat suhteissa muihin, ihmisten pitäminen etäällä
- Ihmisten, asioiden tai paikkojen välttely
- Vaikeudet käynnistää projekteja tai viedä niitä päätökseen
- Riskialttiisiin tilanteisiin hakeutuminen
Edellä esitetyn luettelon valossa on ilmeistä, että monimuotoinen trauma dysregulaatioineen on kompleksinen elämänhallinnan ja hoidon kysymys. Yhtä ilmeistä on, että ihmisen tulisi tulla nähdyksi, kohdatuksi ja autetuksi kaikissa olemuspuolissaan. Monimuotoisesta traumasta kärsivät tarvitsevat apua kehonsa ymmärtämisessä ja sen hallinnassa ja huollossa, sekä psyykkisten oireidensa lievittämisessä ja lisäksi henkisten ongelmiensa kanssa: tietoisen maailmankuvan epäsuotuisten merkitysyhteyksien korjaamisessa.
Kun monimuotoisesti traumatisoitunutta autetaan, tulisi ottaa huomioon hänen elämäntilanteensa vuorovaikutus dysregulaatio-oireiden kanssa. Situationaaliset eli elämäntilanteelliset ongelmat, jotka ylläpitävät dysregulaatiota, on pyrittävä eliminoimaan, jotta situaatiosta saadaan autetuksi tulemiselle suotuisampi. Jälleen nousee keskiöön jo aiemmin mainittu yksilökohtaisuus, jonka pitäisi olla kaiken trauma-auttamisen lähtökohta.
Kirjassani Monimuotoinen traumaperäinen stressi: Hyvä elämä traumoista huolimatta (2024, BoD) on kokonainen pääluvullinen vinkkejä, miten auttaa itseään niin fyysisten kuin psyykkisten ja henkisten oireiden kanssa.
Lähteet
Rhoton, Robert & Gentry, Eric (2021) Trauma Competency for the 21st Century – A Salutogenic “Active Ingredients” Approach Treatment. Outskirts Press.
Stanley, Elizabeth (2019) Widen the Window – Training Your Brain and Body to Thrive During Stress and Recover from Trauma. Avery. Kindle-versio.
