Dysreguloitunut hermosto ja traumaoireiden kirjo

Tämä kirjoitus on editoitu kirjani "Monimuotoinen traumaperäinen stressi: Hyvä elämä traumoista huolimatta "(2024, BoD) aineistoista. Psykiatrisia diagnooseja huomattavasti tarkemman ja rikkaamman kuvan monimuotoisesta traumasta tarjoaa traumakirjallisuus. Keskeinen ja yleinen tapa kuvata traumatisoitumisen dynamiikkaa on nähdä se autonomisen hermoston krooniseksi epätasapainoksi, dysregulaatioksi. Trauma ei siis ole alkuperältään emotionaalinen, vaan kehollinen ongelma. Normaalisti stressinsäätelyä opetellaan erityisesti lapsen... Continue Reading →

Monimuotoinen trauma ja psykiatriset diagnoosit

Tämä teksti on kirjailijan editoima ote kirjan "Monimuotoinen traumaperäinen stressi: Hyvä elämä traumoista huolimatta" (2024, BoD) aineistoista. Oirelähtöinen tapa jäsentää traumaperäisen stressin kaltaisia ilmiöitä on tyypillinen psykiatrialle. Oireista tunnistetaan mielenterveyshäiriöiden diagnooseja, jotka vaikuttavat mm. mahdollisuuteen saada sairauslomaa tai kuntoutusta. Diagnosoitujen häiriöiden hoitoa tutkitaan tilastollisin menetelmin, ja tutkimustulosten meta-analyyseistä syntyy hoitosuosituksia. Monimuotoisen traumaperäisen stressin diagnoosi kuvataan... Continue Reading →

Traumaattisten muistojen työstämisestä

Kun ihminen kokee traumatakaumia, hän on tekemisissä implisiittisen muistinsa kanssa. Tiedostamatonta, implisiittistä oppimista tapahtuu jatkuvasti, kaikesta kokemastamme. Tarvitsemme implisiittistä muistamista voidaksemme toimia automaattisesti, ja automaattista toimintaa tarvitaan elämässä jatkuvasti. Tarvitsemme sitä monimutkaista koordinaatiota vaativiin taitoihin, kuten vaikkapa instrumentin soittamiseen. Tarvitsemme sitä myös voidaksemme toimia tehokkaasti tilanteissa, jotka vaativat nopeaa toimintaa, jossa ajatteluun ei ole aikaa,... Continue Reading →

CPTSD ja traumaterapia

Traumasta toipumista käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisessä artikkelissa kuvasin, miten trauman ydin on implisiittinen traumaattinen muistaminen ja autonomisen hermoston herkistyminen. Listaa pitää täydentää vielä yhdellä tekijällä: muut ihmiset. Siihen, miten kuormittavaksi traumaattinen tapahtuma meille muodostuu ja miten sitä mukanamme trauman jälkeen kannamme, vaikuttaa olennaisesti myös se muilta saatu tuki, joka meillä oli ennen traumaa, sen aikana ja... Continue Reading →

Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset ja trauma

Komplisoituneen kehityksellisen traumatisoitumisen alkuperä on useimmiten tiedostamaton. Merkittävä, ellei suurin osa vaikeimmin hoidettavasta traumaperäisestä stressistä juontuu ihmisen kehityksen kannalta kriittisten kiintymyssuhteiden dynamiikasta varhaislapsuudessa. Traumatisoiva elämäntilanne ei silloin välttämättä ole traumatisoitumisen oireista kärsivän tiedossa. Trauma tallentuu merkittävässä määrin implisiittiseen ja proseduraaliseen muistiin, joka toimii tietoisuuden ulkopuolella. Tällöin traumaattisesta kiintymyssuhdemallista ei edes teoriassa voi olla tietoisia muistoja.... Continue Reading →

Mitä trauma on?

Kehityksellinen traumatisoituminen jättää ihmiseen jäljet, jotka eivät häviä koko elämän aikana. Niistä tulee osa ihmistä, hänen tapansa olla maailmassa olemassa. Kehityksellinen traumatisoituminen on monioireista — jos patologisoivaa kielenkäyttöä haluaa käyttää — ja se kietoutuu lukemattomiin elämäntaidollisiin ja terveydellisiin haasteisiin. On kuitenkin hedelmätöntä, ellei suorastaan virheellistä, tulkita traumatisoituminen yksioikoisesti sairaudeksi tai mielenterveyden häiriöksi.  Kiinnostuksen kohteenani tässä... Continue Reading →

Powered by WordPress.com.

Up ↑