Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset ja trauma

Komplisoituneen kehityksellisen traumatisoitumisen alkuperä on useimmiten tiedostamaton. Merkittävä, ellei suurin osa vaikeimmin hoidettavasta traumaperäisestä stressistä juontuu ihmisen kehityksen kannalta kriittisten kiintymyssuhteiden dynamiikasta varhaislapsuudessa. Traumatisoiva elämäntilanne ei silloin välttämättä ole traumatisoitumisen oireista kärsivän tiedossa.

Trauma tallentuu merkittävässä määrin implisiittiseen ja proseduraaliseen muistiin, joka toimii tietoisuuden ulkopuolella. Tällöin traumaattisesta kiintymyssuhdemallista ei edes teoriassa voi olla tietoisia muistoja.

Yksinkertainen kysely lapsuudenaikaisista haitallisista kokemuksista (Adverse Childhood Effects, ACE) antaa viitteitä traumatisoitumisen mahdollisuudesta. Kriittinen pilottitutkimus lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin myöhemmässä elämässä tehtiin jo 25 vuotta sitten Yhdysvalloissa. Suomessa alan ensimmäinen konferenssi pidettiin vasta 2019. Lastensuojelun keskusliitto summaa:

Erilaiset haitalliset kokemukset lapsuudessa, kuten esimerkiksi väkivalta, hyväksikäyttö, vanhempien alkoholismi, mielenterveysongelmat, eroriidat, kiusaaminen ja vanhempien menetys, ovat tutkimusten mukaan suurin yksittäinen aikuisiän hyvinvointia ja terveyttä ennustava tekijä. Niiden vaikutukset ovat siten valtavat paitsi yksilölle itselleen, myös kansantaloudelle. 

LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO

ACE-kysely olisi yksinkertaista toteuttaa Suomeksi, mutta ilmeisesti sitä ei ole vielä käännetty ja lokalisoitu Suomen oloihin. Yksinkertaisella 10 kohdan testillä voisi jo saada merkittävästi informaatiota kehityksellisen trauman riskistä. Tässä kysymykset omana käännöksenäni:

1. Ennen kuin täytit 18, oliko vanhempasi tai muu aikuinen perheenjäsen sinua kohtaan nöyryyttävä, loukkaava, kiroileva tai alistava tai käyttäytyikö hän tavalla joka sai sinut tuntemaan itsesi fyysisesti uhatuksi?
2. Ennen kuin täytit 18, perheen aikuisen toimesta, tartuttiinko sinusta kiinni, tönittiinkö sinua tai heitettiinkö sinua esineillä tai lyötiinkö sinua niin, että iskuista jäi jälkiä tai vammoja?
3. Ennen kuin täytit 18, kosketteliko aikuinen perheenjäsen tai vähintään 5 vuotta sinua vanhempi perheenjäsen seksuaalisesti (tai pakotti sinut koskemaan häntä)?
4. Ennen kuin täytit 18, koitko usein, ettet ole rakastettu tai tärkeä ja erityinen perheenjäsen tai koitko, että perheenjäsenet eivät pidä toisistaan huolta, tue toisiaan tai ole toisilleen läheisiä?
5. Ennen kuin täytit 18, jouduitko näkemään nälkää tai pitämään likaisia vaatteita tai olivatko vanhempasi päihtyneitä eivätkä huolehtineet tarpeistasi ja terveydestäsi?
6. Ennen kuin täytit 18, hävisikö biologinen vanhempasi elämästäsi avioeron, hylkäämisen tai muun seikan takia?
7. Ennen kuin täytit 18, joutuiko äitisi tai äitipuolesi väkivallan kohteeksi?
8. Ennen kuin täytit 18, jouduitko elämään yhdessä päihteiden väärinkäyttäjän kanssa?
9. Ennen kuin täytit 18, oliko joku perheenjäsenistä masentunut, kärsi mielenterveyden häiriöistä tai yritti itsemurhaa?
10. Ennen kuin täytit 18, joutuiko joku perheenjäsenistäsi vankilaan?

Mitä useampaan kysymykseen vastaa kyllä, sitä suurempi on riski sairastua myöhemmällä iällä tai voida huonommin tai kärsiä kehityksellisestä traumasta. Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset assiosioituvat traumaperäisen stressin lisäksi mm. sydänsairauksiin, suolisto-ongelmiin, liikalihavuuteen, metaboliseen oireyhtymään, autoimmuunisairauksiin, alkoholismiin ja muihin itsetuhoisiin käyttäytymismalleihin. Alkuperäinen ACE-tutkimus oli kuitenkin poikkeuksellisen laaja ja ACE-ajattelu on vallannut alaa lukuisissa maissa. Suomen olisi aika pikaisesti hypätä mukaan kelkkaan.