25.3.2021
Minulta kysytään tämän tästä, mistä kirjan ”Traumasta henkiseen kasvuun” voisi saada käsiinsä. Lyhyt vastaus on, että sitä ei ole enää saatavilla, ja olen ajatellut, että tämä blogi korvaisi sen kokonaisuudessaan. Pidempi vastaus vaatii, että taustoitan hieman omaa komplisoitunutta traumaani ja sitä miten kirja syntyi, ja mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Olen kärsinyt voimakkaasta stressistä koko ikäni sen seurauksena, että kasvoin köyhässä ja riitaisessa alkoholisti-perheessä. Se on näkynyt stressiherkkyytenä ja kyvyttömyytenä hallita kokemiani äärimmäisiä tunnetiloja. Olen puskenut elämäni läpi taistellen, hyvässä ja pahassa. Pärjäsin taistelijan asenteellani elämässä näennäisen hyvin, vaikka sisäisesti koin elämän kokonaisuutena äärimmäisen kuormittavaksi, usein liian raskaaksi. Kun väkivaltainen alkoholisti-isäni kuoli vuonna 2008, koin täydellisen romahduksen. Aloin oireilla hyvin voimakkaasti traumaperäisen stressin oireilla, ja vaiva kroonistui siitä huolimatta, että yritin etsiä apua ja sain lääkitystä ja kävin terapiassa. Menetin pian pysyvästi työkykyni, ja koko aikuisikäni kehittyneet pitkäaikaissairaudet muuttuivat autonomisen hermoston dysfunktion vuoksi aiempaakin vaikeammiksi. Olin pian täysin kyvytön elämään elämääni, mutta taistelijana en koskaan lakannut etsimästä keinoja voida paremmin. Tämä asenne on se, joka piti minut hengissä kokemistani äärimmäisistä oireista huolimatta.
Vuonna 2018 tapahtui iso käänne parempaan fyysisesti, kun vaimoni sai painostettua minut tekemään uniapneaa mittaavan unitutkimuksen. Kävi ilmi, että minulle oli kehittynyt äärimmäisen vaikea uniapnea ja öisin aivojen hapensaanti oli vaarallisen kompromettoitunutta. Sain pian ylipainehengityshoitoon tarkoitetun CPAP-laitteen ja muutamassa viikossa fyysinen oloni parani dramaattisesti. Koin energisoituvani, pystyin liikkumaan ja sain takaisin täysin kadonneiksi kuvittelemiani henkisiä voimavaroja. Ennen kaikkea sain takaisin kykyni lukea ja kirjoittaa, ja aloin ahmia kirjallisuutta, joka auttaa minua ymmärtämään komplisoitunutta traumaa ja elämää ylipäätään. Aloin myös opiskella mm. mindfulnessia, positiivista psykologiaa ja ennen kaikkea logoterapiaa, etsien keinoja eheytyä.
Kahdeksan kuukauden intensiivisen opintoputken lopuksi vietin muutaman viikon kotona yksin vaimoni ollessa käymässä kotipuolessa, ja aloin kirjoittaa välitilinpäätöstä siitä, mitä elämässäni oli tapahtunut ja mitä olin oppinut traumaperäisestä stressistä ja sen hoidosta. Teksti paisui pian 100-sivuiseksi kirjaksi, jonka päätin julkaista nimellä ”Traumasta henkiseen kasvuun”. Se kertoi traumatisoitumisen tarinani, silloisen käsitykseni traumatisoitumisen olemuksesta, terapian onnistumisen edellytyksistä ja tavoista auttaa itseä eheytymään. Kirja otettiin mukavasti vastaan, koska ennen kaikkea suorasukainen tilitys kokemuksistani resonoi monilla lukijoilla.
Julkaisin kirjan tammikuussa 2019. Olen sitkeästi jatkanut opiskelua tuosta hetkestä eteenpäin siitä huolimatta että olen oireillut vaikeasti. Ymmärrän nyt traumaperäistä stressiä ja omaa taustaani huomattavasti paremmin kuin tuota kirjaa kirjoittaessa. Lisäksi osaan nyt jakaa paremmin ja tarkempaa tietoa traumaperäisestä stressistä ja koen, että olen löytämässä autenttisen ja uniikin oman ääneni traumainformaation jakamisessa. Tätä kirjoittaessa olen jo vuoden päivät ollut ennätysnopeasti suoritettujen opintojen jälkeen valmistunut logoterapeutti, ja lisäksi olen nyt sertifioitu traumaperäisen stressin asiantuntija. Enää en myöskään koe tarpeelliseksi kirjoittaa auki omaa tarinaani sillä tarkkuudella kuin sen aikanaan tein. Niinpä kirja ”Traumasta henkiseen kasvuun” on nyt vanhentunut, enkä koe enää hyväksi jakaa sitä uusille lukijoille. Haluan mieluummin jakaa parempaa tietoa tämän blogin kautta.
Samalla pandemia on tehnyt elämästä tavattoman raskasta. Stressin peruskuorma elämässäni kokonaisuutena on tällä hetkellä sellainen, että toimintakykyni on jälleen lähes olematon. Pelkkä kirjoittaminen tuottaa valtavan stressireaktion, tälläkin hetkellä (sic!), enkä siksi ole vielä pystynyt kirjoittamaan blogiartikkelien kokonaisuutta, joka kattaisi kaiken sen, mitä haluan traumaperäisestä stressistä vähintään sanoa.
Blogista löytyy kuitenkin jo nyt taustoitusta siitä, mitä traumaperäinen stressi on — artikkelit ovat saaneet hyvän vastaanoton niin ammattilaisten kuin vertaisteni joukossa. Tekstiä on hyvinkin useita kymmeniä sivuja. Sitten kun minulla on käytössä enemmän voimavaroja, toivoisin vielä saavani kirjoitettua niistä neljästä tekijästä, joiden nyt koen olevan avaimia traumaperäisen stressin hallinnassa: 1) luottamuksellisesta terapeuttisesta ihmissuhteesta, 2) itsen vanhemmoinnista ja itsesääntelystä, 3) oman arvojärjestyksen hahmottamisesta ja sitoutumisesta intentionaaliseen elämään, sekä 4) implisiittisten traumamuistojen ratkaisemisesta oikeilla menetelmillä (esim. EMDR).
Olen edelleen luonteeltani taistelija, vaikka yritän pehmentää maailmassa olemistani niin, etten suorittaisi elämää hampaat irvessä. Yritän kehittää hitautta, reflektiivisyyttä, omissa lihoissani rauhassa olemista ja empatiaa itseä ja muita kohtaan — raivon, pakonomaisen ylisuorittamisen ja mustavalkoisten toiminta- ja ajattelutapojen sijaan.
Tämä matka kestää lopun elämääni, mutta uskon, että kirjoituskunnossa olen jälleen pian sen jälkeen kun itseni ja läheiseni on rokotettu ja maailma alkaa toipua kaoottisesta pandemiasta, joka on todennäköisesti aiheuttanut tuhansia ja tuhansia uusia traumatisoitumiskokemuksia ja joka on vaikeuttanut entisestään komplisoituneesta traumasta kärsivien elämää.
Voimia meille kaikille tätä odottaessa!
Traumainfo.fi 