Traumatisoituneen sisäinen puhe 

Kaikki tietävät, miten puistattaa ja vatsasta kouraisee, kun muistelee tapahtumaa, johon liittyi erityistä häpeää. Vastaavasti traumojen käsittelystä tiedetään, että traumojen muistelemisesta ei ole kuin haittaa, ellei se tapahdu kontekstissa, jossa saa asianmukaista tukea – kuten traumaterapiassa. Sillä, miten kohtaamme omia kokemuksiamme ja tunteitamme, on siis suuri merkitys hyvinvointimme kannalta.

Ei ole myöskään yhdentekevää, miten itseämme kohtelemme sisäisessä puheessamme. Jos olemme tuomitsevia itseämme kohtaan ja viljelemme syyllisyyttä tai häpeää, tai jos loputtomasti välttelemme omien tunteidemme kohtaamista, joudumme vain ahdistuksen, ruminoinnin (märehtimisen) ja epätoivon kierteisiin. Vastaavalla tavalla on tärkeää, millaiseen sisäiseen dialogiin terapiamme kannustaa. 

On kovin valitettavaa, että jotkut myös traumatisoituneiden parissa käytettävät terapiasuuntaukset leimaavat normaaleja traumareaktioita häiriötiloiksi ja kannustavat vaikeiden tunteiden ohittamiseen ja välttelyyn. Onneksi terapiakentältä löytyy myös terapiamuotoja, jotka kannustavat lempeään ja rakentavaan sisäiseen puheeseen ja jotka lähtökohtaisesti vastustavat traumareaktioiden patologisoimista.

Uusi näkökulma tajunnan sisäiseen dynamiikkaan 

Olen erilaisia traumaterapiamuotoja pitkään opiskelleena ja kokeilleena ilolla huomannut, että terapiakentälle on tullut ihmisen henkistä olemusta ja voimavaroja korostavia terapiamuotoja, joista on hyötyä niin mielen sisäisen maiseman kuin arjen navigoinnissa. Erityisen vaikutuksen on tehnyt viime vuosikymmenten aikana kehitetty Sisäisen systeemin terapia (engl. Internal Family Systems, IFS), joka on vasta rantautumassa Suomeen.

Tämän terapiamuodon isä, Richard C. Schwartz, kuvaa ihmisen persoonallisuuden lähtökohtaisesti pluralistiseksi ja systeemiseksi kokonaisuudeksi. IFS tarkastelee ihmisen sisäistä dialogia ja dynamiikkaa osapersoonallisuuksien kautta. Niitä voi ajatella minipersoonina, joista psyyke ja persoonallisuus muodostuu. Näiden osien (engl. parts) tehtävä on pitää arkea rullaamassa ja estää ihmistä haavoittumasta. Jos “osat” käsitteenä tuntuu vieraalta, osat voi myös mieltää yksinkertaisesti intensiivisinä tunteina, minä-tiloina tai moodeina skeematerapian tapaan. IFS:n mukaan sisäinen osien maailma on joka tapauksessa mielen luonnollinen tila, ei merkki häiriöstä. IFS tunnustaa sen, että kaikki kantavat traumoja – joidenkin haasteet traumojen kanssa ovat vain vaikeampia kuin toisilla.

Schwartz on luonut teoriansa ja käsitteistönsä orgaanisesti kuuntelemalla asiakkaita vuosikymmeniä. Hän huomasi, että asiakkaat puhuvat jatkuvasti osapersoonallisuuksista, kuten esim. “osa minusta on tästä samaa mieltä, ja osa aivan eri mieltä”. Niinpä hän alkoi tutkia, mitä tapahtuu, jos osia puhuttelee suoraan, ja lopputuloksena alkoi syntyä kuva osien dynamiikasta jokaisessa asiakkaassa. Ajan oloon hän huomasi, että osien kanssa voi hyvin käydä keskusteluita, ja että osat näyttävät muodostavan systeemisen kokonaisuuden, jossa osat voivat olla liittoutuneita tai niiden välille voi syntyä jännitteitä. Ja jotkut osat halutaan pitää visusti piilossa. Hän huomasi myös, että jokaisella osalla on pyrkimys hyvään, kivun ja kärsimyksen välttämiseen, vaikka ne toiminnallaan aiheuttivat arjessa ongelmiakin. 

Schwartz tunnisti kolmenlaisia persoonallisuuden osia, joilla kaikilla on tehtävänsä kunkin ihmisen systeemissä. Managerit tai järjestäjät pitävät normaaliuden kulissit pystyssä ja huolehtivat siitä, että ihminen ainakin pinnalta katsoen elää normaalia elämää. Nämä osat ovat proaktiivisia, ja pyrkivät toiminnallaan estämään vaikeita tunteita ja traumoja tunkeutumasta arkeen. Ne ovat periksiantamattomia, päättäväisiä, kriittisiä ja käyttävät häpeää aseena muita osia ja ihmisiä kohtaan. Länsimaisessa työelämässä ihmisiä palkitaan heidän manageri-osiensa tohinasta.  

Pelastajat astuvat peliin, kun sisäiseen systeemiin managerien työstä huolimatta pääsee tunkeutumaan tunnevyöryjä. Pelastaja-osat ovat reaktiivisia eivätkä välitä toimintansa seurauksista, ja ovat valmiita äärimmäisiin tekoihin ylivoimaisten tunteiden vaientamiseksi. Pelastajien käyttäytymisrepertuaariin kuuluu mm. päihteiden käyttö, addiktiiviset toimintamallit, itsetuhoisuus, aggressio ja dissosiaatio. Managereita kauhistuttaa pelastajien toiminta ja näin osien välille syntyy usein polarisaatiota, joka voi olla kokemuksellisesti hämmentävää ja hyvin kuormittavaa: yhtenä hetkenä raivoat kuin henkesi edestä ja seuraavana sätit itseäsi raivoamisesta, ja lopuksi koet intensiivistä häpeää. IFS:n näkökulmasta tunnetilojen rajukin ailahtelu tai erilaisten persoonallisuuksien vaihteleva ilmeneminen yhdessä ihmisessä on osa normaalia psyyken dynamiikkaa, eikä diagnostisoitava patologinen ilmiö. 

Kolmas ryhmä osia, karkotetut, kantavat jokaisessa ihmiselämässä väistämättömiä traumakuormia ja niihin liittyviä kipeitä tunteita. Karkotetut elävät menneisyydessä, ja janoavat tulevansa nähdyiksi ja hoivatuiksi. Karkotetut tulevat esiin trauma-aktivaatioina ja tunnevyöryinä, joiden esiintymistä sekä pelastajat että managerit haluavat toiminnallaan estää. 

Itseys sisäisen systeemin ohjaajana 

Osien dynamiikka kuvaa siis psyyken normaalia dynamiikkaa ja se ottaa keskiöön ihmisen kantamat traumat, joiden pyrkiminen näkyville aiheuttaa sisäisessä systeemissä eniten kaaosta. IFS tunnistaa ihmisen tajunnasta kuitenkin myös psyykestä eroavan henkisen olemispuolen. IFS:ssä tätä kutsutaan Itseydeksi tai Itse-energiaksi (engl. Self, Self-energy). Itseyden toimintaa leimaa uteliaisuus, rauhallisuus, selkeys, yhteenkuuluvuus, itsevarmuus, rohkeus, luovuus ja myötätunto. Itseys tasapainottaa systeemiä purkamalla osien välisiä konflikteja, ja se kykenee antamaan karkotetuille sen huomion ja hoivan, jota ne tarvitsevat eheytyäkseen traumoista. IFS katsoo, että meissä jokaisessa on se parantava voima, jota tarvitsemme, kunhan osaamme valjastaa sen käyttöön.

Kaoottisen ja paljon traumoja kantavan systeemin ristiriitaisesta dynamiikasta johtuen ihminen ei välttämättä pysty aktivoimaan Itse-energiaansa. Silloin on terapeutin tehtävä edustaa Itse-energiaa ja auttaa asiakasta kartoittamaan ja ymmärtämään omaa sisäistä systeemiään, työstämään sen jännitteitä ja poistamaan karkotettujen kantamia kuormia. 

IFS:ää käytetään menestyksellä mm. traumaperäisen stressin, ahdistuksen, masennuksen, riippuvuuksien ja kivun hallinnassa. IFS soveltuu myös itse-terapiaksi. Kun sen periaatteet on opiskellut, voi omaa sisäistä systeemiä ohjata näiden periaatteiden avulla. Tärkeimpänä edellytyksenä on, että Itseytensä saa aktivoitua. Se tapahtuu IFS:ssä useimmiten meditaatioiden ja mielikuvaharjoitusten avulla. Usein myös kehollisilla rauhoittumis- ja rentoutumisharjoituksilla voidaan saada tuloksia, koska osat ja Itseys ovat dialektisessa vuorovaikutuksessa kehon kanssa.

Harjoituksia tähän tarkoitukseen löytyy niin verkosta hakusanalla “IFS meditations” kuin alla luetelluista lähteistä. Itse olen opiskellut Schwartzin systeemiterapiaa IFS-instituutin puolivuotisessa “IFS Online Circle”-koulutusohjelmassa, joka on kaikille avoin opiskelupaikkojen lukumäärän puitteissa. Tämän koulutuksen jälkeen IFS:stä on tullut luonnollinen osa elämääni ja ajattelutapaani.

IFS sairaseläkeläisen arjessa 

Schwartzin systeemiteorian oppien avulla olen oppinut lempeää sisäistä dialogia ja osieni ohjausta. Ennen nukahtamista aktivoin Itseyteni intentionaalisella hengityksellä. Sitten voin aloittaa neuvonpidon osien välillä. Mitkä osat ja niiden tarpeet ovat jääneet päivän aikana kuulematta? Mikä osa jyrää muita? Miten tasapainottaa tilannetta ja mihin jatkossa kannattaa kiinnittää huomiota?

Nämä sisäisen dialogin hetket ovat vähentäneet häpeää ja lisänneet itsemyötätuntoa ja itsetietoisuutta, ja ne rauhoittavat ylikierroksilla käyvää mieltä ja kehoa. Ymmärrän nyt esimerkiksi, miksi aiemmin häpeämäni ja ihmissuhteitani sotkevat toimintatavat ovat syntyneet hyvistä tarkoitusperistä ja uskon, että ne voivat transformoitua vähemmän kuormittaviksi ja yleisemmin hyväksytyiksi toimintamalleiksi. Avain muutokseen on siinä, että osaan tuoda Itseyden näkökulman tunne-elämääni ja uskallan kohdata osien maailman sellaisena kuin se on ja antaa osille tilaa puhua. Kaikkein tärkeintä on oppia hoivaamaan haavoittuneimpia osiaan. 

IFS opettaa myös myötätuntoa muita kohtaan, koska se auttaa tunnistamaan, miten muiden sisäisessä maailmassa osat kilvoittelevat. Tämän päivän maailmassa jokaista myötätunnon ilmaisua tarvitaan kipeästi. IFS:ssä on maailmaa transformoiva potentiaali, mikäli sen opit saavat levitä.

Luettavaa 

Schwartz, Richard (2021) No Bad Parts: Healing Trauma and Restoring Wholeness with the Internal Family Systems Model. Sounds True. 

Schwartz, Richard & Sweezy, Martha (2019) Internal Family Systems Therapy Second Edition. The Guilford Press. 

IFS-instituutin www-sivusto: https://ifs-institute.com